Tähän käsikirjoitukseen perustuva artikkeli on julkaistu 1.12.2017 Talouselämä -lehden Tebatti -palstalla nimellä ”Ilmastonmuutos on tämän ajan henki”.
******************************
Ranskalaisen kirjailijan, Victor Hugon (1802-85) mukaan ”miehitysarmeijaa voi vastustaa, vaan ei ideaa jonka aika on tullut”.
Suomen itsenäistyminen tapahtui eurooppalaisen ”ajan hengen” siivittämänä. Kansallisuusaate, kansallisen identiteetin etsiminen ja kansallisvaltion unelma levisivät maasta toiseen vuosikymmeniä kestävänä prosessina.
Kansainvälisessä kontekstissa Suomen itsenäistyminen ei ollut siinä mielessä ainutlaatuinen tapahtuma kuin me suomalaiset olemme tottuneet ajattelemaan. Silti se oli meille ainutkertainen rajapyykki, joka muutti tulevaisuutemme. Eurooppalaisesta ajan hengestä sikisi itsenäinen Suomi. Se avasi tien vaurastumiseen, joka olisi ollut mahdoton osana Venäjää tai Neuvosto-Venäjää. Suomelle kyseessä oli kulttuurinen, valtiollinen ja taloudellinen murros.
Omassa maailmankuvassani 2000-luvun ensimmäisen vuosisadan ”ajan henki” on ilmastonmuutosta koskevan ymmärryksen leviäminen ja syveneminen.
Vaikka ilmastonmuutoksessa ei ole voittajia, se ei sulje pois taloudellisten menestystarinoiden mahdollisuutta. Eteen piirtyy uhkia, mutta myös mahdollisuuksia. Samoin oli Suomen itsenäistyessä.
Monet poliitikot näkevät ilmastonmuutoksen merkityksen, mutta hämmentyvät, kun pitäisi tehdä päätöksiä. Vaikka yhä useammat yritykset ymmärtävät ajan hengen, rahoitusmarkkinoiden korkein auktoriteetti Financial Stability Board (FSB) pitää aikamme ehkä suurimpana vakausriskinä kuvitelmaa, että ilmastonmuutoksen vaikutus näkyy niin pitkän ajan päästä, ettei sitä tarvitse ottaa huomioon tämän päivän päätöksenteossa. Tuo harhakuva tekee sokeaksi nopeasti etenevän teknologisen murroksen ja talousrakenteiden muutoksen edessä ja altistaa rahoitusmarkkinat hinnoitteluvirheisiin, joiden korjautuminen voi johtaa finanssikriisiin vertautuvaan häiriöön. FSB haluaa, että ilmastoajattelusta tulee vallitseva normi sekä finanssisektorissa että yritysmaailmassa yleisesti.
Vaikka hiilipäästöt loppuisivat huomenna, globaali lämpeneminen jatkuisi itse itseään ylläpitävänä prosessina ja pysähtyisi ehkä kuluvan vuosisadan jälkipuoliskolla. Sana ”ehkä” kertoo prosessin epävarmuuksista.
Nykyarvion mukaan ilmastosopimuksessa olevien maiden päästövähennysten pitää kolminkertaistua Pariisin sitoumuksista, jotta alle 2 asteen tavoite pysyy käsissä. Vaikka ihmisen aiheuttamat fossiilipäästöt eivät ole lisääntyneet neljään vuoteen, ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on noussut ja on nyt ennätyskorkea.
Tiedemiehet ovat pitkään varoittaneet ilmaston lämpenemisessä vastaan tulevista kynnyskohdista (tipping points), joiden jälkeen luonnon omat lait alkavat kiihdyttää lämpenemistä. Kun jäätiköiden sulaminen vähentää aurinkoenergian heijastumista takaisin avaruuteen, se nopeuttaa ilmakehän lämpenemistä ja jäätiköiden sulamista. Valtamerten lämpeneminen ja niiden kemiallisen koostumuksen muuttuminen näyttää jo vähentävän merten kykyä sitoa hiilidioksidia. Ikiroudan sulaessa maaperässä oleva metaani pääsee ilmakehään ja se kiihdyttää lämpenemistä, ikiroudan sulamista ja se lisää metaanipäästöjä. Uutena huolena on sademetsien muuttuminen hiilinieluista päästölähteiksi ilmaston lämmetessä.
Maapallon asuinkelpoisuuden, maailmantalouden ja monen maan yhteiskuntarauhan pelastaminen edellyttää 100 % vähennystä ihmisen aiheuttamiin päästöihin 40 vuoden sisällä ja tipping points -riskit korostavat tarvetta kustannustehokkaisiin ratkaisuihin, joilla imetään ilmakehästä pois sinne kertyneitä kasvihuonekaasuja. Teknologinen murros, jonka ensimetrit on jo nähty, tekee onnistumisen mahdolliseksi.
Kun Suomikin joutuu pitkässä juoksussa vähentämään päästöjään 100 %, keskustelu vuotta 2030 koskevan 39 % vähennysvelvoitteen kohtuullisuudesta on ajanhukkaa. Mitä nopeammin etenemme alkumatkan, sitä vähemmän on matkaa jäljellä.
Kehittyneessä kapitalismissa lähes kaiken taloudellisen toiminnan loppuasiakas on kansalainen. Vaikka innovaatiot syntyvät tarjontapuolella, valistunut kysyntä toimii innovatiivisuuden katalysaattorina. Ilmastotietoinen kuluttaja ”vetää” puhtaita ratkaisuja maaperästä – kunhan maaperä on siihen valmis. Kansallinen ilmastotietoisuus, koulutus ja osaaminen ovat avain menestykseen. Innovatiivisuuden kasvualustan hedelmällisyys on paitsi politiikan myös yritys- ja rahoituskulttuurin kysymys.
Ilmastonmuutokseen liittyy sekä riskejä että mahdollisuuksia. Kun ilmastoratkaisujen markkina kuumenee, pääsemmekö myyjä- vai jäämmekö ostajapuolelle? Jos osaamme/uskallamme surffata ajan hengen harjalla, voimme olla kokoamme suurempi toimija maailmantaloudessa.